Kaksi isoa tavoitetta Salon kouluihin

Politiikkavuosi on käynnistynyt hyvin. Kaupungin strategiaseminaarissa valtuutetut saivat erinomaista tietoa Salon tilanteesta eri mittareiden avulla. Oli myös mukava tutustua lukuisiin uusiin ihmisiin seminaarin pyörteissä. Suurten hankkeiden onnistumiseksi tarvitaan jokaisen salolaisen tuki. Kaupungin julkisuuskuva on ihmistensä näköinen.

Omaa politiikan suuntaa aion hieman korjata. Sivistyksen ja kulttuurin sekä kaupunkikehityksen asiat ovat edelleen lähellä sydäntä, mutta olen ollut hieman sinisilmäinen. Päättäjien tulee vaatia hieman enemmän joissakin asioissa.

Esitin ennen joulua, että oppimisympäristöselvitystä tulisi siirtää niin paljon eteenpäin, että koulutilojen kunto on varmasti tiedossa. Osa päättäjistä moitti allekirjoittanutta sitoutumattomuudesta asiaan. Nyt tämän vuoden puolella, kun selvitystä on järkevästi siirretty ainakin syksyyn, kaikki kehuvat kilpaa, että siirto on ollut hyvä ratkaisu, jotta selvitys tehdään huolella. Poliittinen muisti tuntuu olevan joillakin aika lyhyt. Osa tuntuu odottavan oppimisympäristöselvitystä kuin kuuta nousevaa, sateentekijää, joka ratkaisee kaikki pulmat sisäilmaongelmista lähtien. Minusta selvitykselle ladataan aivan liian suuria odotuksia. Salossa on asiat kouluissa tällä hetkellä kokonaisuutena erittäin hyvin. Opetuksen kustannukset ovat kaupungin koko huomioiden kohtuulliset. Opetusryhmät ovat sopivan kokoisia. Rakennusten kunto vaihtelee, mutta kouluissa on löydetty jo ratkaisuja oppimisympäristökysymyksiin.

Lasten vähenemisen myötä on selvää, että kouluverkkoon tulee kohdistumaan suuria paineita lähivuosina. Ennemmin tai myöhemmin joudutaan vastaamaan kysymykseen: minkä kokoinen koulu kykenee tarjoamaan nykyaikaista opetusta. Moni näkee tässä asiassa huomattavasti enemmän uhkakuvia kuin minä itse. Koulu on kylien elinvoimaisuuden kannalta tärkein lähipalvelu. Lähikouluasia ei ole pelkästään kustannuskysymys. Kyseessä on lähinnä arvovalinta.

Haluaisin kaksi isoa muutosta aikaan opetukseemme. Kielten opetusta on lisättävä, jotta pysymme työelämän kielitaitovaatimusten tasalla. Tämä työelämä on meillä käsillä tässä ja nyt. Esim. Turun telakalla saattaa olla työkavereita 10 eri maasta. Yhteisen kielen olisi syytä löytyä. Kokoomuksen valtuustoryhmä teki aloitteen, jotta kielten opetus alkaisi jo ensimmäiseltä luokalta varhennettuna. Tämä on myös arvovalinta. Toiset päättäjät puhuvat kielten opiskelun vähentämisestä, koska ei niitä kieliä välttämättä tarvitse, eikä välttämättä oppilaita kiinnosta opiskella. Onko se edes kivaa? Tällaiset puheet eivät ole siitä maailmasta, jossa minä elän. Jotain poliittisesta keskustelusta kertoo se, että tämän aloitteen vastaanotossa alettiin keskustelemaan siitä, että mitä mieltä kukakin on joskus aikaisemmin ollut, kun kielten opetusta on vähennetty. Katsotaan mieluummin eteenpäin.

Olen seurannut viime vuosina huuli pyöreänä ns. ”digiloikkaa” opetusalalla ja miettinyt mikä tässä olisi viisainta. Oppiva Salo- ohjelmassa on linjattu oppilaslaitteen hankkimisesta joka toiselle oppilaalle eli 1:2. Olen itsekin pitänyt mallia varsin hyvänä, mutta olen tullut toisiin ajatuksiin. Nyt kun opetushallituskin on ”herännyt” digitaalisen materiaalin tuottamiseen, niin henkilökohtainen laite alkaa tuottaa entistä enemmän lisäarvoa oppimiseen. Ehdotin valtuustoseminaarissa, että tavoitetilaksi Salossa otettaisiin se, että jokaisella peruskoulun oppilaalla olisi käytössään kannettava tietokone. Asia ei ole niinkään kustannuskysymys, vaan periaatteellinen. Tietokoneen ei ole lähtökohtaisesti tarkoitus korvata oppikirjoja. Kehittyvät digimateriaalit ovat kuitenkin niin hyviä, että joissakin kohtaa on perusteltua käyttää niitä. Pääsin tutustumaan kielten sähköiseen tehtäväkirjaan, jossa kone antoi saman tien palautteen oikeista vastauksista aukkotehtäviin ja esitti vielä muut mahdolliset vaihtoehdot saman asian sanomiseksi. Opetushallitus on herännyt asiaan aloittamalla digimateriaalin valmistamiseksi kokeiluprojekteja. Opetushallituksen rahoittamat materiaalit olisivat kaikkien käytössä. Tämä tuo myös pieniä kustannussäästöjä. Jos jokaiselle oppilaalle saataisiin käyttöön oma kannettava, niin opettajilla olisi aivan erilaiset mahdollisuudet hyödyntää uudenlaista pedagogiikkaa. Omien laitteiden avulla olisi pienissäkin kouluissa mahdollista etäopetuksen avulla osallistua esim. monipuoliseen kielitarjontaan. Suunnittelu voisi olla pitkäjänteistä ja laitetta hyödynnettäisiin vain silloin kun se olisi pedagogisesti järkevää. Haluan olla edistämässä tätä asiaa.

Tässäpä vähän ajatuksia tälle vuodelle opetuksen puolelle. Postailen lähipäivinä kaupunkikehitykseen liittyviä asioita.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *