Miksi kouluverkosta on mahdotonta puhua kiihkottomasti?

Salon kouluverkko nousi keskusteluihin tällä viikolla, kun pitkälti Kokoomuksen aloitteesta strategiatekstiin haluttiin muutos. Muutos, jonka henki on se, että kouluverkkoon ei laajamittaisesti kajota tällä valtuustokaudella. Yksittäisten koulujen tilannetta voidaan joutua tarkastelemaan mikäli koulu ei pysty tarjoamaan riittäviä oppimisen edellytyksiä opetuksen laadun tai tilojen suhteen.
On tärkeää, että mikäli tämä sattuisi olemaan päättäjäenemmistön yhteinen ajatus, niin tämä viestitään myös virkamieskunnalle, joka lähtee oppimisympäristöselvitystä tekemään.

Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ole poliittisen enemmistön tahtotila tai sitten asian esittäjä on ollut ”väärä”. Kun viime vuoden lopulla esitettiin ensimmäisiä ajatuksia kouluverkon tulevaisuudesta, niin listalla olivat muutaman valtuustokauden aikavälillä laajamittaiset koulujen lakkautukset. Kun aloittelin julkista keskustelua asian tiimoilta, niin salolaista ”avoimuutta” kesti 20 minuuttia, jonka jälkeen kerrottiin, että asiasta ei ole syytä keskustella julkisesti. Siis tulevan kuntarakenteen tärkeimmästä palvelurakenteesta ei ole sopivaa käydä julkista keskustelua. Tuossa vaiheessa minulla kävi mielessä, että kuinka tyhmänä tavallisia kuntalaisia oikein pidetään.

Minua häiritsee tämän viikon keskustelussa seuraava asia. Osa päättäjistä ajattelee, että Salossa kouluverkkoon tarvitaan mahdottomasti isoja muutoksia, jotta oltaisiin jotenkin nykyaikaisia. On keksitty hienoja ongelmia, joiden ratkaiseminen on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Palaan niihin hetken kuluttua.
Salon kouluilla on erinomainen maine valtakunnallisesti. Kysykää asiaa vaikka Aija Rinkiseltä opetus- ja kulttuuriministeriöstä tai Anneli Rautiaiselta opetushallituksesta, jotka ovat viime vuosina säännöllisesti pyytäneet Salon kouluja esittämään toimintakulttuuriaan ja kehittämistyötään valtakunnallisessa kehittäjäkouluverkostossa.  Salossa on sellaisia vahvuuksia kouluverkossa, joita muissa kunnissa voidaan vaan kadehtia. Muutaman tärkeimmän mainitakseni:
1) Lähikouluperiaate toimii erinomaisesti eli oppilailla on varsinkin perusopetuksen alaluokilla koulu lähellä kotia.
2) Opetusryhmien koot ovat kohtuulliset. Tästä asiasta iso kunnia kuuluu kaupungin päättäjille, jotka ovat vaikeinakin vuosina panostaneet opetukseen.
3) Opetusta annetaan yli valtakunnallisen minimin. Aikaisemmin kyettiin panostamaan opetukseen, jopa enemmän, mutta edelleen tehdään ylimääräisiä panostuksia.
4) Kolmiportaisen tuen antaminen ei ole ollut mikään valtakunnallinen menestystarina. Salossa tässä ollaan onnistuttu kuitenkin vähintään kohtuullisesti. Erityistä tukea saavia oppilaita on prosentuaalisesti paljon, joka vaatii resursseja.
5) Salossa on tarjolla erinomaiset toisen asteen koulutusvaihtoehdot

Mikäli lopettaisin tekstin tähän, niin tulisi varmaan sellainen kuva, että oppimisympäristöjä ei edes tarvitsisi miettiä, kun kerran ”haasteita” ei ole, mutta se ei pidä paikkaansa.Itseasiassa se on juuri päinvastoin. Nyt jos koskaan tarvitaan työryhmää, joka miettii millä keinoilla nämä erinomaiset asiat saadaan säilytettyä Salossa. Liian usein lähdetään liikkeelle väärällä jalalla ja aletaan puhumaan siitä, miten kouluista päästään eroon! Minä haluan puhua siitä, miten elinvoimaiset koulut saadaan säilytettyä lähikouluperiaatteen mukaisesti.
Jossakin kohtaa tulee vastaan tilanne, että koulu on liian pieni, jotta se voisi tarjota lapselle riittävät oppimisen edellytykset. Minä en tiedä missä tuo raja kulkee, mutta siitä olisi hyvä keskustella. Tämäkään väite ei ole täysin aukoton. Onhan meillä oppilaita kotiopetuksessakin yhden oppilaan koulussa.
Suurin edistysaskel Salon kouluverkossa tulisi ottaa opetusorganisaation ja oppilassijoittelun joustavuuden suhteen. Tämän asian ongelma on se, että hallinnon hartiat ovat äärimmäisen kapeat. Tällä joustavuudella tarkoitan ensisijaisesti seuraavia asioita:
1) Millä periaatteilla opettajan virka siirretään tarvittaessa toiseen kouluun keskimääräisten ryhmäkokojen tasaamiseksi.
2) Millä periaatteilla opettajan virka lakkautetaan tarpeettomana.
3) Millä periaatteilla oppilassijoittelussa otetaan huomioon se, että kaikkiin kouluihin muodostuu riittävän, mutta kohtuullisen kokoiset opetusryhmät.
4) Millä periaatteilla kaikille kouluille taataan riittävät tukipalvelut kuraattorit ja psykologit mukaanlukien.

Nämä kysymykset ovat ratkaisevia sen suhteen pysyykö kouluverkon kustannukset kohtuullisina Salossa. Sitten niihin muihin ratkaistaviin ongelmiin.
1) Koulukiinteistöt: Tämä asia täytyy olla joka tapauksessa kunnossa. Suomessa on valtava ongelma julkisten rakennusten kunnon kanssa eikä Salossakaan olla säästytty näiltä ongelmilta. Koulu ei kuitenkaan ole pelkkä kiinteistö missä se sijaitsee.
Kiinteistöjen käyttöä yhdistysten ja kuntalaisten kohtaamispaikkana tulee helpottaa ja lisätä.
2) Oppimisympäristöjen muunneltavuus: Osassa rakennuksissa tämä on helpompi ratkaista, osassa vaikeampi. Muutamissa pienissä kouluissa, joissa olen vieraillut viime viikkoina, on ollut kaikkein parhaimmat ratkaisut muunneltavuuden takaamiseksi. Eli koulun koko ei ole tae muunneltavuuden varmistamiseksi. Nähdäkseni riittävä koko pinta- alallisesti on olennaisin asia tässä kohtaa.
3) Johtajuuden varmistaminen: Salossa on ollut jo vuosia ratkaisu myös pienten koulun johtajuuden tukemiseksi eli aluerehtorijärjestelmä. Valitettavasti tämä joutui leikkurin alle hankalina vuosina. Missä koulun johtajuuden arvostaminen oli tuolloin? Itse pidän tällaista koulunjohtaja+ riittävästi resursoitu aluerehtorimallia huomattavasti parempana ratkaisuna kuin esimerkiksi kiertävää kyläkoulurehtoria.

4) Valinnaisuuden varmistaminen: Hyvin pieni osa- alue alakoulujen toimintaa. Tutustuin Salon koulujen työsuunnitelmiin ja havaitsin, että koulut ovat kehitelleet erittäin innovatiivisia malleja taatakseen tämän mahdollisuuden. Tämä on erityisesti todella pienissä kouluissa aito haaste.

5) Kielten opetuksen mahdollisuudet: Kouluihin on jo nyt rakennettu langattomat verkot. Tietokoneita hankitaan joka kouluun 1:2 oppilasta kohden. Mahdollisuudet kielten oppimiseen ovat erinomaiset. Tutustuin juuri viikolla Tutorhousen tarjoamaan konseptiin etäopetuksessa. Tarjolla on mm. Saksan, Ranskan, Venäjä, Italian, Espanjan, Japanin ja Kiinan opintoja alkeista syvemmällä. En malta olla mainitsematta ajatusta, että Salossa tulevaisuudessa alakouluilla olisi yhteinen valinnainen kielipalkki tiettyyn aikaan viikossa, jolloin tarjottaisiin suurinta osaa edm. kielistä kaikkien alakoululaistemme saataville riippumatta koulusta mieluiten oman organisaation opetushenkilöstön toimesta.

Tässä edellä olen käsitellyt asioita hyvin pintapuolisesti höystettynä omilla kuntalaisen näkemyksilläni.

Lopuksi haluan kiinnittää huomiota sanan vastuullisuus käyttöön. Todella monet edellä mainituista haasteista olisi helppo ratkaista muodostamalla massayksiköitä kaupunkiimme. Tällöin kuitenkin kärsisi minulle tärkein periaate eli lähikouluperiaate. Minusta tämän vaihtoehdon valitseminen ei ole missään tapauksessa vastuullista. Minä toivoisin, että työryhmä lähtisi liikkeelle nimenomaan lähikouluperiaatteen mukaisen kouluverkon säilyttämisestä myös jatkossa. Välttämättä se ei kokonaan onnistu. Asenteilla on erittäin suuri merkitys tässäkin asiassa. Mikäli syksyinen ”lakkautuskaavio” olisi julkaistu, niin se olisi ollut valtava strateginen virhe. Kaupunkiin pyritään saamaan lisää asukkaita. Lapsiperheen on hankala muuttaa alueelle, jonka koulun tiedetään olevan lakkautuskeskusteluissa mukana. Koulu on tärkein lähipalvelu lapsiperheille.

Minulle vastuullisuutta on se, että pyritään löytämään ratkaisut elinvoimaisen lähikouluverkon ylläpitämiseksi myös tulevaisuudessa. Mikäli tämä ei kaikkien yksiköiden kohdalla ole mahdollista, niin ollaan yhdessä pettyneitä siitä eikä iloita joidenkin ”kylien” tilanteesta.

Hienot koulut ovat myös kilpailuvaltti asukkaiden saamiseksi. Viestintästrategia on tältä osin lievästi puutteellinen Salossa – sitä ei ole!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *