Koulun pieni koko ei ole ongelma oppimisen kannalta

Päädyin otsikon mukaiseen päätelmään tutkimalla asiaa perusopetuksen näkökulmasta. Salossa on viime aikoina useita kertoja esitetty väite, jonka mukaan pienissä kouluissa ei kyetä tarjoamaan tasapuolista uuden opetussuunnitelman mukaista opetusta. Minun on ollut vaikea ymmärtää väitteen perustaa, joten välitin kysymyksen opetushallituksen asiantuntijoille johtaja Matti Lahtisen kautta:”Minua kiinnostaa pienten koulujen rooli uuden opetussuunnitelman myötä. Asia tulee aika usein kuntapäättäjälle vastaan. Onko uuden opetussuunnitelman sisällöissä tai tavoitteissa jotain sellaista minkä toteuttaminen hankaloitui esimerkiksi kokonsa vuoksi yhdysluokkaopetusta tarjoavissa kouluissa? Onko opetushallituksella olemassa jotain suosituksia perusopetuksen koulujen koosta?”

 

Opetushallitus vastaa

Opetushallituksen vastaus kysymykseeni oli suunnilleen odotetun mukainen. Ohessa lyhennetty versio vastauksesta:

” Kansallisia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita valmisteltaessa on otettu huomioon pienet koulut ja yhdysluokkaopetus. Paikallisessa opetussuunnitelmassa voidaan tehdä tarkennuksia kunnan koulujen erityispiirteet huomioiden. Opetushallituksen tietoon (käyttötieto ja tutkimustieto) ei ole tullut erityisiä opetussuunnitelman perusteisiin liittyviä ongelmia yhdysluokkaopetuksen suhteen. Valtioneuvoston asetukseen perustuvat paikalliset tuntijaot ovat jonkin verran aiheuttaneet keskustelua, sillä koulujen oppilaskuljetuksia ei aina kunnassa ole huomattu pohtia. Koulujen koko Suomessa vaihtelee, eikä niiden koon suhteen ole suosituksia tai ohjeita.” 

 

Paikalliset ratkaisut ohjaavat

Opetussuunnitelmasta tehdään valtakunnallisten perusteiden pohjalta paikallinen sovellus. Koska oppaassa on sivuja yhteensä 874, niin kysyn vielä opetuspäällikkö Inkeri Lahdelta, että onko Salo tehnyt paikallisessa opetussuunnitelmassa joitain ratkaisuja, jonka perusteella pienissä kouluissa opetuksen tasa- arvo ei toteutuisi. Mikäli tällaisia ratkaisuja on tehty, niin ne eivät ole tarkoituksenmukaisia ainakaan opetushallituksen valtakunnallisten perusteiden arvomaailman pohjalta.  Palataan siis tähän aiheeseen, kunnes saan vastauksen kysymykseen. 

Muuntojoustavat oppimisympäristöt

Monet kunnat ylitulkitsevat tällä hetkellä rankasti fyysisen oppimisympäristön vaatimuksia uuden opetussuunnitelman pohjalta. OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo tiivistää mielestäni hyvin mistä on kyse:
”Kuulee lukemattomia juttuja siitä, että nyt rakennetaan uuden opetussuunnitelman mukaista koulua, jossa ei ole seinän seinää. Opsi ei ohjaa siihen, että kouluista tulisi avokonttoreita. Sitäkään ei vaadita, että jokaisessa koulussa on säkkituoleja tai riippukeinuja. Joustavuutta on nimittäin myös se, ettei kaikki opetus tapahdu luokassa. Luokkahuone laajenee käytäville, koulun alueelle tai lähiympäristöön. ”

Erilaiset ympäristöt ovat Salon vahvuus

Salon kouluverkossa kouluilla on useita erityispiirteitä oppimisympäristöjen suhteen. Koulukiinteistöissä on toki jo omia ratkaisuja, mutta ei pidä unohtaa mahtavan luonnon, metsien ja meren läsnäoloa koulun oppimisympäristöinä. Toisaalta osalla kouluista on naapurissa kirjasto tai Suomen paras urheilupuisto. Nämä kaikki ovat hienoja ”muuntojoustavia oppimisympäristöjä”. Kaikkein tärkein asia on se, että salolaisella opettajalla on käytössään omaan pedagogiikkaansa sopiva oppimisympäristö. Se on oppilaiden etu jos jokin. Koulujen pihat ovat myös parhaimmillaan erinomaisia oppimisympäristöjä. Valitettavasti kaupungissa on pitkään ollut epäselvää se, että mille hallinnon alalle kuuluisi koulun pihaan liittyvien asioiden hoitaminen. Toivottavasti tämä tilanne selkiytetään. 

Miksi sitten kouluverkosta pitää keskustella?

Nyt kun tässä muutaman lomapäivän aikana on ollut aikaa keskustella asiantuntijoiden kanssa nykykoulun vaatimuksista, niin minulle on entisestään vahvistunut käsitys siitä, että Salossa pystytään nykyisessä kouluverkossa järjestämään täysin nykyaikaista opetusta jokaisessa yksikössä. Yksiköillä on eri vahvuuksia, mutta kaikissa oppilaat saavat opetussuunnitelman mukaista opetusta. 

Fakta on kuitenkin se, että lapsimäärän vähetessä nykyinen kouluverkko aiheuttaa kovan taloudellisen paineen kaupungin verokirstuun. Valtionosuuksien pienetessä, entistä suurempi osa lasten ja nuorten palveluiden menoista jää kaupungin veronmaksajien piikkiin. Opetuskulut ja kiinteistökulut ovat käytännössä ne kulut, joita pienentämällä voidaan hillitä menoja.

Nyt olisikin aika keskustella oikeasta ongelmasta eli talouden realiteeteista opetuskulujen ja kiinteistökulujen suhteen. Tiedän, että Salon kouluissa annetaan erittäin hyvää opetusta, mutta onko meillä varaa ylläpitää nykyistä kouluverkkoa tulevaisuudessa? Kiinteistökulujen osuus on ollut n. 10% opetustoimen kuluista viime vuosina. Selkeästi suurin osuus kuluista ovat opettajien palkkamenot. Tärkein säädeltävä asia olisi keskimääräinen ryhmäkoko. Kouluverkon karsiminen ei ole yksinkertainen ratkaisu varsinkaan Salossa, koska kasvavat kuljetuskustannukset ovat aina odottamassa. Tarvitaan selkeitä ratkaisuehdotuksia, joissa on taloudelliset laskelmat mukana. Asialla ei ole kuitenkaan mahdoton kiire, koska opetustoimella on koko ajan mahdollisuus säädellä tärkeintä säästötyökaluaan, eli keskimääräistä ryhmäkokoa, mikäli kaupungilta tulee säästöpaineita toimialan suuntaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *